4 tapaa pysyä inspiroituneena

Luovalla alalla inspiraatio on elinehto. Uuden keksiminen vaatii todella paljon voimavaroja, joten inspiraationlähteitä kannattaa vaalia. Asia ei koske vain luovalla alalla toimijoita, sillä tosi monessa muussakin työssä pitää ideoida ja ratkaista ongelmia ja huolehtia oman työkipinän ylläpitämisestä ja ehkäistä loppuunpalamista. Minulta kysytäänkin silloin tällöin, miten parhaiten pysyä inspiroituneena.

Tähän aiheeseen tarttuminen oli yhtä aikaa helppoa ja vaikeaa. Helppoa siksi, että aihe koskettaa minua joka päivä, sillä uudet ideat ja inspiraation metsästys ovat työssäni läsnä päivittäin. Vaikeaa siksi, että en todellakaan aina ole idearikas tai inspiroitunut, vaan niiden eteen pitää tehdä usein ihan reilusti töitä.

Olen kuitenkin kehittänyt muutaman keinon, jolla pidän luovuutta yllä ja jaan ne nyt teille. Tässä on mukana myös ohjeita tilanteisiin, jolloin ideat ei vaan liiku.

Ensimmäinen ohjeeni: Rauhoita aamu

Yrittäjätaipaleeni alussa minulla oli tapana tarkistaa työsähköpostit jo sängyssä heti herättyäni. Uskoin kai olevani korvaamaton ja vastauksestani olevan kiinni vähintäänkin elintärkeät toiminnot. Fail! Mitään tulipalokiireellistä sähköpostissa harvoin oli, mutta tämä tapani oli varma keino nostattaa stressitasoja heti aamulla. Sillä vaikka sähköpostissa ei olisikaan ollut mitään sellaista, joka olisi vaatinut hoitoa samantien tai sellaista, joka olisi jäänyt surraamaan mieleen aamiaisen ajaksi, oli toiminto itsessään stressaava: Jo se hetki kun klikkasin ruudulta auki sähköpostikuvakkeen ja napsautin päivityksen päälle, aiheutti pienen, valpastuneen stressin tunteen.

Enää en tee niin. Opin, että aamuaan ei kannata aloittaa kainalohiellä (ainakaan stressistä johtuvalla :)), jos ei ole pakko. Ja minun työssäni harvoin on.

Olenkin opetellut rauhoittamaan aamujani. Heräilen taaperoni tahdissa, hassuttelemme ja leikimme, syömme yhdessä aamiaisen ja vietämme ihan rauhassa aamua. Vasta muutaman tunnin päästä heräämisestä meillä aloitetaan työt.

Olen yleensä parhaassa terässä aamupäivällä, joten monena aamuna teen ensimmäisenä työtehtävänä jotain luovuutta vaativaa: ideoin asiakkaalle logoa, pyörittelen brändivärejä, kirjoitan kalligrafiaa tai pohdin asiakkaani nettisivuille tulevaa ilmettä tai julkaisun ulkoasua. Vasta sen jälkeen avaan sähköpostin (eli usein vasta lähellä lounasaikaa).

Toinen ohjeeni: Elä elämää, äläkä tuijottele liikaa muiden töitä

Minä työskentelen visuaalisten asioiden parissa, ja siksi joudun rajoittamaan omaa visuaalisten ärsykkeiden saantiani. Seurailen toki yleisellä tasolla mitä graafisen suunnittelun ja yritysilmeiden luomisen alalla tapahtuu (lähinnä ulkomailla), mutta en halua jatkuvasti nähdä toisten tekemiä juttuja.

Tähän on parikin syytä.

Ensiksi: Uskon, että uniikit ideat syntyvät silloin, kun inspiroituu jostain muusta kuin kaltaisistaan. Minulle lempparikohteita inspiraation löytämiseen ovat taidenäyttelyt, arkkitehtuuri ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, myös taivaan ja puiden värit ja muodot eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Pähkinänkuoressa voisi sanoa, että inspiroidun parhaiten elävästä elämästä.

Ja toiseksi: Comparison will kill you. Jos tuijottaisin päivät pitkät toisten graafikoiden tekemiä töitä, en varmasti saisi tehdyksi mitään. Tulisin vain vakuuttuneeksi siitä, että kaikki hieno on jo keksitty, kaikki kaunis asuu toisten töissä ja etten minä osaa mitään.

On siis parempi keskittyä elämiseen, sulkea silmänsä liialliselta ärsyketulvalta, luoda omaa juttua ja luottaa siihen, mitä ikinä teetkin.

Kolmas ohjeeni: Anna itsellesi aikaa

Työkipinä katoaa aina välillä. Se on ihan ok eikä siitä kannata suuremmin kimpaantua. Minullakin on niitä hetkiä (ja päiviä), kun mikään ei kiinnosta ja kun ei vaan lähde. Olen vuosien varrella oppinut sallimaan tällaisetkin tunteet ja antamaan niille tilaa.

Kun kipinä katoaa tai ideat eivät synny, olen huomannut että on paras vetäytyä työn äärestä hetkeksi – olkoon se hetki sitten 30 minuuttia, puoli päivää, viikko tai kuukausi. Kun ottaa etäisyyttä, asioilla on tapana kirkastua.

Tämä kannattaa ottaa huomioon jo työkalenteria laatiessa. Nimittäin jotta luovuusbreikit olisivat mahdollisia, ei kalenteri saa olla äärimmilleen buukattu, vaan siellä pitää olla tilaa liikkua. Tilaa ottaa se puolituntinen tai -päiväinen vapaata välillä, spontaanistikin. Ja rehellisesti lomaa kun aika on. Sallia itselleen hetken vetäytyminen.

Pikku hengähdystauko kannattaa, sillä sen jälkeen homma yleensä rullaa taas tosi hyvin.

Neljäs ohjeeni: Pysy kartalla siitä mitä pitää tehdä

Kun tehtäviä töitä on paljon, on tärkeää pysyä kartalla siitä mitä pitää milloinkin tehdä, jotta hommat edistyvät ja pysyn aikataulussa. Siksi pidän to-do-listaa töistä.

Tämä kuulostaa ehkä naurettavan naiivilta vinkiltä. Mutta jos olet viimeisen kuukauden sisällä sanonut ääneen lauseita kuten ”Sori, mä en muistanut”, ”Tämä tulee nyt valitettavasti vähän myöhässä” tai ”Ah, sori, se unohtui”, se johtuu siitä, ettet pidä tarpeeksi yksinkertaista työlistaa. (Tai sitten ylibuukkaat kalenterisi tai et välitä, mutta niille asioille vain sinä voit tehdä jotain.)

Kun puhutaan to-do-listoista, ohjeeni on: keep it simple, älä turhaan monimutkaista asioita. Kynä ja muistio toimivat kokemukseni mukaan parhaiten. Silloin kun muistio on sellainen joka kulkee mukanasi aina (kuten kalenteri tai bullet journal), on to-do-listasi sekä luettavissa että päivitettävissä jatkuvasti.

Itse käytän paperikalenterin lisäksi puhelimen&koneen kalenterisovelluksen muistutuksia. Niitä on helppoa vaikka illallakin lisäillä ja ajastaa odottamaan seuraavaa työpäivää: hoidettavat asiat eivät silloin jää oman muistin varaan (joka ainakin meikäläisellä on aika hatara välillä).

Monet sovelluksetkin ovat hauskoja ja hyödyllisiä. Mutta jos niiden käyttöön tuhriintuu paljon aikaa tai jos ne ovat sellaisia, joihin et yksinkertaisesti muista tai ehdi pitkin päivää lisäillä jokaista pienintäkin juttua, kannattaa ehkä pitäytyä kynä + paperi -kombossa.

Annika xx